Aleksandrian kirjastopalon vaikutus antiikin tieteen ja kulttuurin katoamiseen sekä pakanuuden taantumiseen

Aleksandria oli 1. vuosisadalla eKr:n kukoistuksen aikansa intellektuaalinen keskus, kotien koti paitsi filosofiselle ajattelulle, myös matematiikalle, astronomialle ja lääketieteelle. Kaupungissa sijaitsi yksi maailman suurimmista kirjastoista – Aleksandrian kirjasto. Se säilytti valtavan määrän kirjoja ja papyruskäärölljä lähes kaikilta sivilisaatioilta. Kirjaston kokoelmat olivat avaruuden karttojen ja tähtitieteellisten havaintojen ohella täynnä historiallisia tekstejä, runoutta, filosofisia treatisejä ja lääketieteellisiä käsikirjoituksia.

Kirjasto oli keisari Ptolemaios I Soterin perustama ja se edusti tuolloisen maailman tieteellistä ja kulttuurista huippua. Tiedemiehet ja tutkijat kokoontuivat Aleksandriaan kaikkialta maailmasta, saaden kirjaston resursseja hyödynnetäkseen omaa tutkimustaan ja luomaan uutta tietoa.

Vaikka kirjaston kokoelmat olivat valtavat ja niiden merkitys oli kiistaton, kohtasivat ne 1. vuosisadalla vakavan uhkan. Vuonna 48 eKr:n Aleksandria joutui roomalaisten armeijan hyökkäyksen kohteeksi. Julius Caesar johti joukkojaan Egyptiin, jossa hänellä oli sotilaallisia ja poliittisia tavoitteita. Aleksandrian taistelut olivat rajuja ja kaupunkiin levisivät tulipalot, jotka vahingoittivat monia rakennuksia, mukaan lukien kuuluisa kirjasto.

Caesar itse kiisti syyllistytensä kirjastopaloon, mutta monet historioitsijat uskovat että hänen joukkonsa oli ainakin osasyyllinen vahinkoihin. Kirjaston kohtalosta on esitetty myös muita teorioita: Jotkut väittävät, että palo syttyi vahingossa taistelun aikana, kun taas toiset arvelevat, että se oli tarkoituksellinen tuhoamisprojekti.

Kirjaston häviö oli katastrofaalinen tieteen ja kulttuurin kannalta. Sataatuhansia papyruskääröjä tuhoutuivat, jolloin kadotettiin lopulta ikuisesti ainutlaatuisia tekstejä ja tietoja. Antiikin tiede pysähtyi kehityksessään ja monien tutkimusten jatkaminen ei ollut enää mahdollista.

Kirjaston häviön vaikutukset eivät rajoittunuisi pelkästään tieteen alalle. Kirjasto oli myös tärkeä uskonnollinen keskus, jossa pakanalliset uskonnot ja filosofiat kehittyivät ja levisivät.

Tuho saattoi myös vahvistaa kristillisen uskon nousua, sillä kristinusko oli tuolloin leviämässä ja se hyötyi pakanallisten uskontojen heikentymisestä.

Kirjaston palo oli historiallinen tragedia, jonka seuraukset tunnettiin pitkään. Se osoitti samalla tieteen ja kulttuurin haavoittuvuutta sodassa ja poliittisissa ristiriidoissa. Kirjaston menetys on myös muistutus siitä, kuinka tärkeää on suojata ja tallentaa ihmisten luoma tieto tuleville sukupolville.